Anna Paimela, RadioMedia
Kun olin pienenä mökillä, radiovastaanotin oli suuri ja se sijaitsi keskellä pirttiä. Yhdellä käännöllä radion sai päälle, toisella yhtä yksinkertaisella liikkeellä vaihdettua kanavaa. Kun ajelimme mökiltä kotiin, niin autosta löytyi radio, jonka käyttöliittymä oli yhtä verraton kuin mökin radiovastaanottimen: yksi nappi ja sisällön pariin.
Ero tähän hetkeen on valtava. Kun kävelen töihin, kuulokkeissa soi podcastit tai musiikki kännykän audiosovelluksesta. Illalla katson tv:n kautta suoratoistopalvelua skrollaten samalla somea ja uutisten jatkuvaa virtaa. Kotonani ei ole radiovastaanotinta ja autoni infotainment-järjestelmäkin on niin monimutkainen, että hyvä, että saan jotakin autoni kaiuttimista kuulumaan. Kun sanon kännykkäni virtuaaliselle ääniavustajalle ”soita radio”, saan hakutuloksissa lopulta esiin suomalaisen nettiradiosovelluksen.
Teknologiajättien näkökulmasta digitalisaatio hyödyttää kaikkia: netissä on rajaton markkina ja radiollekin rajaton kuulijakunta. Ne kuitenkin unohtavat radion erottuvuustekijät: radio on vahvasti paikallista, alueellista tai korkeintaan kansallista. Se on formaatista riippuen usein vahvasti kieleen sidottu erityisesti sellaisella pienellä kielialueella kuin Suomi. Musiikilla on radiossa hyvin tärkeä rooli, mutta radion puoleen käännytään ennen kaikkea viihtymisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen vuoksi – tuttujen brändien ja juontajien vuoksi. Nämä erottuvuustekijät ovat ainoa keino yrittää tehdä radio näkyväksi netin valtavasta sisältömassasta ja pyrkiä varmistamaan, että radio olisi yhä kuuntelijan valinta audiomarkkinalla, jossa musiikki on käytännössä kaikkien toimijoiden ja kaikkien kuluttajien saatavilla, ja jossa kuluttajan muusta ajankäytöstä kilpailevat kiinalaiset ja yhdysvaltalaiset alustayhtiöt valtavalla markkinointivoimallaan.
Erottuvuustekijöiden kirkastaminen ei yksin riitä. Ei ole mitään iloa, saati kaupallista järkeä, tehdä radiosisältöä, jos kukaan ei sitä uusilta alustoilta löydä. Kun teknojätit, jotka hyödyntävät mediayhtiöiden sisältöä ilman kohtuullisia lisensointiratkaisuja, asettava tietokoneissaan, kännyköissään, älykaiuttimissaan ja selaimissaan hakutuloksissa etusijalle omat audiopalvelunsa tai rakentavat laitteidensa käyttöliittymänsä niin, että siellä on esiasennetut audiosovellukset, kuten iPhonessani Apple Music ja Apple Podcastit, taikka sopivat suuren neuvotteluvoimansa avulla autovalmistajien kanssa siitä, että myös niiden käyttöliittymät rakennetaan samankaltaisella mallilla, tuntuu pienestä kansallisesta radioyrityksestä helposti voimattomalta.
Kaupallinen radiotoimiala on Suomessa noin 70 miljoonan euron bisnes. Se, meneekö tällä bisneksellä hyvin tai huonosti, ei ole erityisen merkityksellistä Suomen kansantalouden kannalta. Se, katoaako Suomen mediakentältä yksi kokonainen mediaryhmä, sen sijaan on merkityksellistä. Ajassa, jossa puhutaan uutiserämaista, informaatiovaikuttamisesta ja demokratian kriisistä, olisi median monimuotoisuuden kaventuminen sananvapauden ja huoltovarmuuden kannalta hyvin huolestuttavaa. Ajassa, jossa suomalaiset musiikin tekijät yrittävät keksiä tulonlähteitä striimauspalveluiden senttien lisäksi, olisi suomalaisen musiikin radiosoiton vähentyminen suomalaisen kulttuurin kannalta hyvin huolestuttavaa. Ajassa, jota leimasi ensin pandemia, sitten sodat ja talouden taantuma, olisi myös viihteen rapautuminen henkisen resilienssimme kannalta hyvin huolestuttavaa.
Se, että media pysyy kirjaimellisesti moniäänisenä, kriisitilanteissa viestit löytävät kansalaiset sekä suomalaiselle musiikille löytyy edelleen kanavansa ja ihmisille viihteensä, on lainsäätäjän käsissä. Katsommekin nyt Euroopan komissioon, ja pyydämme, että radion löydettävyydelle annetaan niin nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanossa kuin tulevissa lainsäädäntöhankkeissa tärkeä painoarvo. Vain tällä tavoin voidaan todella tasapainottaa kilpailutilannetta kansallisen median ja globaalien digijättien välillä, ja varmistaa, että 40-vuotiaan kaupallisen radion ääni kuuluu jatkossakin.
Anna Paimela,
joka kirjoituksen jälkeen sai Stefan ”Steffi” Mölleriltä akkukäyttöisen radiovastaanottimen, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa