Kirjoittanut Stefan Möller, RadioMedia, 1.10.2026
Viime vuosina radio- ja media-alan uutisia seuratessa on saanut aika usein kirjoittaa muutoksesta, säästöistä, mainosmarkkinan vaikeuksista ja siitä, kuinka kansainväliset teknologiajätit vievät yhä suuremman osan mainoseuroista.
Ei siis ehkä ihme, jos välillä tuntuu siltä, että perinteisen median käyrä osoittaa vain yhteen suuntaan.
Mutta olen viime aikoina miettinyt, onko kuva sittenkään aivan näin yksinkertainen.
Entä jos vuosi 2027 onkin ensimmäinen pitkään aikaan, jolloin useampi asia voisi kääntyä samaan aikaan meidän kannaltamme parempaan suuntaan?
Suomen taloudessa näkyy ainakin varovaisia merkkejä kasvusta. Suomen Pankin syyskuun ennusteen mukaan BKT kasvaisi 1,6 prosenttia vuonna 2027. Työttömyydenkin ennakoidaan alkavan laskea. Kuluttajien luottamus on edelleen heikko, joten mistään riemumarssista ei vielä kannata puhua.
Huhtikuussa 2027 käydään eduskuntavaalit ja Suomi saa niiden jälkeen uuden hallituksen. Sen kokoonpanoa tai vaikutuksia talouteen ei tässä vaiheessa kannata arvailla. Media-alan kannalta kiinnostavampi kysymys on: saadaanko Suomeen takaisin tunne siitä, että tulevaisuuteen kannattaa investoida?
Mainonta kun on aika hyvä talouden mielialamittari.
Kun yritys uskoo huomiseen, se haluaa kasvaa ja markkinoi. Kun epävarmuus lisääntyy, markkinointibudjetti on valitettavan usein ensimmäisiä paikkoja, joihin punakynä osuu.
Sitten tulee mukaan peliin jotain aivan uutta.
Suomen rahapelimarkkina avautuu kilpailulle 1.7.2027. Uudet lisensoidut toimijat tulevat markkinoille ja joutuvat rakentamaan Suomessa tunnettuutta ja omia brändejään. Markkinointi on mahdollista lain asettamissa rajoissa.
Olisi aika erikoista, jos tästä ei syntyisi myös uutta kysyntää suomalaiselle medialle.
Kuinka paljon, sitä emme vielä tiedä. Rahapelimainonnasta ei myöskään tule suomalaisen median pelastusrengasta, eikä pidäkään tulla. Kyseessä on tarkasti säännelty toimiala, johon liittyy perustellusti myös vastuullisuuskysymyksiä.
Mutta se on kuitenkin uusi mainostajakategoria markkinassa, jossa uusia kategorioita ei viime vuosina ole varsinaisesti ollut jonoksi asti tulossa.
Entä sitten se paljon puhuttu tekoäly?
Olemme näissä uutismeileissä seuranneet viime kuukausina tekoälyn ja uuden teknologian tuloa radioon lähes joka suunnasta.
Bauerin Audiomatorilla radiomainoksesta voidaan tehdä uusia versioita minuuteissa. AI:ta käytetään uutistuotannossa ja hyperlokaaleissa liikennetiedotteissa. Radioplayer pystyy tuottamaan lähes reaaliaikaista tietoa radion kuuntelusta autoissa FM:n, DAB+:n ja striimauksen yli. Uusilla tutkimusmenetelmillä yritetään mitata jopa audion synnyttämiä tunnereaktioita.
Kun nämä laitetaan rinnakkain, mieleeni tulee hieman toisenlainen kysymys kuin se tavallinen: Entä jos tekoäly ei tapakaan perinteistä mediaa, vaan auttaa sitä kilpailemaan paremmin?
Yksi digitaalisten alustojen valtavista eduista on ollut helppous. Kampanjan voi ostaa nopeasti, sitä voi muuttaa lennossa, kohdentaa tarkasti ja tuloksia voi seurata lähes reaaliajassa. Perinteinen media ei ole aina pystynyt tarjoamaan samaa, ja nyt tämä ero alkaa pienentyä.
Jos tulevaisuudessa paikallinen yrittäjä pystyy tekemään ja ostamaan hyvän audiokampanjan yhtä helposti kuin somekampanjan? Ja jos radiomainoksen muuttaminen ei vie päiviä vaan 15 minuuttia?
Entä jos pystymme osoittamaan mainostajalle nykyistä paremmin, kuka mainoksen kuuli, missä se kuultiin ja mitä vaikutuksia sillä oli? Silloin teknologia ei olekaan radion vihollinen.
Se voi poistaa juuri niitä kilpailuetuja, joita digitaalisilla alustoilla on tähän asti ollut meihin nähden.
Mutta teknologia ei korjaa huonoa tuotetta
Jos radiosta poistetaan persoonallisuus, paikallisuus, yllätyksellisyys ja ihmiset ja jäljelle jää vain tehokkaasti automatisoitu musiikkivirta, tekoäly ei pelasta sitä.
Jos lehdestä poistetaan journalismi tai televisiosta sisältö, maailman hienoin jakeluteknologia ei ratkaise ongelmaa. Radion ja kotimaisen median todellinen kilpailuetu ei lopulta ole FM, DAB+, IP, printti tai AI.
Se on sisältö, luottamus ja suhde yleisöön.
Teknologian tehtävänä pitäisi olla tehdä siitä hyvästä tuotteesta helpommin löydettävä, paremmin mitattava ja ennen kaikkea helpommin ostettava.
Osaammeko me käyttää seuraavan teknologisen murroksen yhtä hyvin hyödyksemme kuin globaalit alustat käyttivät edellisen?
Jos osaamme, vuosi 2027 voi olla media-alalle paljon kiinnostavampi kuin miltä se vielä hetki sitten näytti.
Artikkeliin liitetty henkilö
