Euroopan komissio julkaisi 21.1.2026 ehdotuksen digiverkkoasetuksesta (Digital Networks Act, DNA). Tavoitteena on modernisoida ja yhdenmukaistaa EU:n viestintäverkkojen sääntelyä sekä korvata nykyinen EU:n telepaketti (EECC). Vaikka DNA on lähtökohtaisesti tele- ja verkkosääntelyä, se koskettaa radioalaa käytännössä erityisesti auton kautta: miten radio ylipäätään on saatavilla ja käytettävissä yhä ohjelmistovetoisemmassa autoympäristössä.
Alla RadioMedian koostamia ensiarvioita DNA:sta radioyhtiön näkökulmasta:
Mikä Digital Networks Act (DNA) on pähkinänkuoressa?
DNA on komission ehdotus asetukseksi, jolla yhdenmukaistettaisiin ja nykyaikaistettaisiin EU:n viestintäverkkojen sääntöjä. Tavoitteena on edistää investointeja, helpottaa rajat ylittävää toimintaa ja vahvistaa verkkojen turvallisuutta ja varautumista. Radioyhtiön kannalta oleellista on se, että DNA:n kautta ratkaistaan myös sellaisia kokonaisuuksia, joissa viestintäverkkojen sääntely kohtaa arjen mediankäytön, kuten autojen käyttöliittymät ja niiden radiovastaanottimet.
Miksi radiotoimijan kannattaa seurata DNA:ta?
Radion kuuntelu ei ole enää vain “taajuus ja vastaanotin”. Se on yhä useammin ohjelmistojen, ajoneuvojen käyttöliittymien, ääniohjauksen ja verkkoyhteyksien varassa. Jos radio muuttuu autossa vain yhdeksi sovellukseksi muiden joukossa, kuuntelu alkaa riippua sekä liittymistä ja datakustannuksista että siitä, miten helposti radio ylipäätään löytyy auton kojelaudasta tai näytöltä.
Mitkä ovat DNA:n myönteiset puolet radioalalle?
DNA:n painotus verkkojen toimintavarmuuteen ja varautumiseen tukee radioalan viestiä siitä, että luotettava ja laajasti saavutettava viestintä on ratkaisevaa kriiseissä. Lisäksi DNA-keskustelu tuo esiin laajempia periaatteita, kuten mediakentän moniarvoisuuden ja yhteiskunnan tiedonsaannin, joihin radioala voi perustellusti kytkeä tavoitteitaan.
Mitä riskejä DNA:han liittyy suomalaiselle radiolle?
Suurin riski liittyy siihen, miten “radio autossa” ymmärretään ja määritellään tulevassa sääntelyssä. Komission ehdotuksessa painottuvat selvästi digitaaliset jakelutavat, erityisesti digitaalinen maanpäällinen radio (DAB).
Suomen markkinarealiteetti on kuitenkin toinen, sillä meillä radio on käytännössä FM-pohjainen. Tästä seuraa keskeinen epävarmuus: jos DNA:n lopullinen tulkinta rakentuu niin, että radiopalvelun saatavuus autossa voidaan katsoa turvatuksi jo DAB:n tai IP:n kautta, eikä FM-vastaanotto ei ole minimivaatimus, autonvalmistajille syntyy käytännössä kannustin toimittaa ajoneuvoja ilman FM-toteutusta tai tehdä FM:stä käyttöliittymässä toissijainen. Suomessa tämä olisi merkittävä ongelma, koska vaihtoehtoinen kuunteluinfrastruktuuri ei korvaa FM:ää samalla tavalla: kuuntelija ei voi siirtyä DAB:iin, eikä IP välttämättä tarjoa samaa varmuutta, maksuttomuutta tai kattavuutta kaikissa olosuhteissa.
Tällä olisi suomalaiselle radiolle kolme konkreettista seurausta. Ensinnäkin audion kuuntelu autoissa voisi ohjautua kohti verkkopohjaisia ratkaisuja, jolloin kuuntelu riippuu aiempaa enemmän yhteyksistä ja käyttöliittymävalinnoista. Toiseksi radion löydettävyys heikkenee, jos FM ei ole auton perustoiminto. Kolmanneksi radion rooli varautumisessa ja luotettavana tiedonvälityskanavana heikkenee, jos “radio” määrittyy ensisijaisesti verkkopalveluksi, joka on alttiimpi ruuhkille, katveille ja häiriötilanteille.
Miksi “radio autossa” on tässä se tärkein kysymys?
Autokuuntelu on monelle radiokanavalle keskeinen käyttötilanne, ja samalla auto on se paikka, jossa muutos tapahtuu nopeasti. Ajoneuvoista tulee yhä enemmän ohjelmistopohjaisia, ja niiden mediankäyttö on yhä tiukemmin kytketty käyttöliittymiin, joiden suunnittelusta päättävät ajoneuvovalmistajat ja niiden kumppanit. Jos radio ei ole autossa selkeästi saatavilla ja helposti käytettävissä, radion käyttö vähenee ilman että kukaan tekee suoraa “radiopäätöstä”. Tämä on juuri se hiljainen muutos, jota on vaikea korjata jälkikäteen.
Mitä Radiomedia tavoittelee DNA:n jatkokäsittelyssä?
Radiomedian tavoite on varmistaa, että DNA:n lopputulos tunnistaa Suomen markkinarealiteetin: Suomessa radio on käytännössä FM-pohjainen joukkoviestintäpalvelu, jonka vahvuus on yleinen saatavuus, helppo käyttö ja toimintavarmuus. Jatkokäsittelyssä pyrimme siten varmistamaan, että jokaisessa uudessa autossa tulee olla radiovastaanotin, joka pystyy vastaanottamaan FM-lähetyksiä.
Radiomedia kytkee nämä tavoitteet myös laajempaan yhteiskunnalliseen kokonaisuuteen. Kun komissio painottaa DNA:ssa verkkojen resilienssiä, varautumista ja hätäviestinnän jatkuvuutta, on perusteltua varmistaa, että myös broadcast-radion rooli ja saatavuus autoissa turvataan. Suomessa tämä tarkoittaa ennen kaikkea FM:n säilymistä: radio toimii myös silloin, kun verkkoyhteydet ovat heikot, ruuhkautuneet tai häiriötilanteessa.
Ratkaiseeko DNA radion löydettävyyden?
DNA ei ole ensisijaisesti mediasisältöjen löydettävyyttä koskeva säädös. DNA on silti tärkeä, koska juuri sen kautta voidaan vaikuttaa autoradioita ja auton mediakäyttöliittymiä koskeviin perusvaatimuksiin. Radioalan kannalta tavoitteena on, että radio on autossa vaivattomasti käytettävissä, eikä sen käyttö edellytä monivaiheista etsimistä tai erillisiä asennuksia.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
RadioMedia tekee tiivistä yhteistyötä kaupallisen radioalan eurooppalaisen järjestön, AER:n, kanssa ja pyrkii tulevien kuukausien aikana vahvistamaan DNA:n tekstiä ja varmistamaan, että lopullinen lainsäädäntö turvaa täysimääräisesti radion tulevaisuuden verkottuneissa autoissa ja digitaalisissa ympäristöissä.
Lisätietoja antaa RadioMedian edunvalvonnan johtava asiantuntija Anna Paimela.
Lisätietoja
